Hamppua ja yllätyksiä

Minulta on kysytty usein, mistä nimi susikoti tulee. SUSI – suunnittele sinun. Siitä se tulee.

SUSI muistuttaa minua siitä, että minä itse voin vaikuttaa siihen, kuinka voin, mitä teen tai miltä minusta tuntuu. Sinäkin voit SUunnitella SInun tulevaisuuden esimerkiksi uusien elämänarvojen tai muutosten keskellä. Rohkeasti kohti omia unelmia! Sinäkin voit selviytyä siitä. Sinäkin voit voida paremmin!

Se oli aluksi vaikeaa itselleni. Mielessäni pyöri ajatukset siitä, miten minä muka voisin tehdä niin, miten minä osaisin, kyllä joku muu tekisi paremmin… Mutta sitten päästin irti näistä sisäisistä äänistäni ja aloin luottamaan siihen, että kyllä minä pystyn, osaan ja onnistun. Ja tässä se visioni on rakentumassa. Nyt se on siinä vaiheessa, että myrkyttömän minikodin rakentaminen alkaa olla loppusuoralla.

Paljon se on vaatinut eikä kaikki ole sujunut ongelmitta: Siinä vaiheessa, kun olimme saaneet laitettua jo lähes kaikki eristehamput seiniin sekä suurelta osalta peitetty se perinnepahvilla, huomasimme, että hamppu oli tummunut. Olimme laittaneet lattiaan menevän hampun jo loppukesästä, kun oli vielä kuivaa, mutta seinään laitetut hamput olivat ennättäneet seistä ulkona paaleissa pressun alla jo vähän sateisemmissakin olosuhteissa. Huomasimme vasta eristämisen loppusuoralla, että seinään laitetut hamput ovat tummempia kuin lattiaan aiemmin laitetut hamput, jota pilkotti vielä hieman keskeneräisen lattian raosta. Seinään laitettu hamppu tuntui käteen enemmänkin karhealta takkutukalta kuin pehmeältä, kuivassa säilytetyltä hampulta.

Koska emme missään nimessä voineet ottaa riskiä siinä, onko hamppu pilaantumassa vai ei, revimme kaikki seinissä olevat hamput jätesäkkeihin ja tilasimme uudet hamput. Tilaus toimitettiin vähän myöhässä ja sää ei todellakaan ollut meidän puolella sinä päivänä, kun uudet hamput saapuivat. Oli yksi syksyn sateisemmista päivistä ja vettä satoi kunnolla koko ajan. Sami viritteli epätoivoisena laavukankaasta, tarpista, sadesuojaa hamppulavan päälle ja läpi kaatosateen kannoimme hamppuja sisälle keskelle paperilla suojattua lankkulattiaamme. Paali paalilta hamppukasa talon sisällä kasvoi ja lopulta se jakoi talon toisen päädyn kahteen osioon.

Sisällä oli pakko käyttää hengityssuojaimia, sillä hamppupöly täytti ilman, kun revimme sitä seinään laitettavaksi. Jätimme Laran ulos odottamaan, koska emme halunneet, että pölyä kulkeutuisi Laran hengitykseen. Mutta Lara vain vaati oven takana sisälle pääsyä ja, kun avasin oven, se hyppäsi samoin tein sisälle, kiipesi hamppukasan päälle ja alkoi repimään! Avulias neiti <3

Ja ai että Lara rakasti niitä hamppukasoja! Se kapusi yleensä korkeimman kasan päälle, mylläsi sitä hieman ja nukahti. Kukapa ei pehmeän hampun päällä tykkäisi nukkua… 😀

Saimme lopulta seinät eristettyä suurimmaksi osaksi, mutta emme päässeet hamppupölystä sisällä eroon vielä hetkeen. Ennen seinien ”kiinnilaittoa” saimme kyläämme Samin sähkömies kummisedän, joka veti sähköjohdot putkituksia pitkin ja asensi sähkökaapin sekä paikat pistorasioille ja lampuille. Ihanaa, että apua tämmöisiinkin asioihin löytyy lähipiiristä, kiitos!

Tämän jälkeen pystyimme viimeistelemään eristykset sekä aloittamaan paneloinnin. Saimme vihdoinkin imuroitua sisätilat puhtaaksi hamppupölystä! Tämä vaihe tuntui lähes mahdottomalta saavuttaa keskellä vastoinkäymisiä, mutta voiton puolella jo todellakin oltiin!

Mahtui syksyyn paljon hyvääkin. Järjestin Samille yllätyssynttärit Alhovuorella ja ne onnistuivat ihan täydellisesti! Samin kalastaessa rannalla talon pihaan ilmestyi kolme autollista Samin kavereita, jotka olin salaa paikalle kutsunut. Samin tullessa takaisin yllätys olikin suuri, kun rakenteilla olevan minikodin takaa ilmestyi tusina kavereita laulaen onnittelulaulua! Päivä jatkui mukavasti laavulla syöden ja juoden hyvin.

Seuraavana aamuna heräsin Laran kanssa aikaisin kosteasta teltasta. Sankka sumu ympäröi meitä ja aurinko oli pian nousemassa. Halusin lähteä Alhovuoren huipulle heti! Vaihdoin vaatteeni ja lähdin Laran kanssa upeaa sumuista laaksoa ihaillen kävelemään ylös. Ja onneksi menin, sillä näky ylhäältä oli todellakin kaiken vaivan arvoista. Lähetin videotervehdyksen Samille Helsinkiin, jonne hän oli kavereiden kanssa lähtenyt iltaa jatkamaan. Kiipeäisimme yhdessä sumuun joku toinen aamu. <3

Sisätilan panelointi eteni hiljalleen, sillä aikaa rakentamiselle oli vain viikonloppuisin, kun ei ollut töitä. Välillä Sami kävi viikollakin rakentamassa ja Samin kavereitakin oli meitä auttamassa, kiitos!

Seisoessani keskeneräisen kodin sisällä minulle alkoi piirtymään aina vain tarkemmin mieleeni kuvaa siitä, miltä se näyttäisi valmiina. Hahmottelin kuvia ruutupaperille, että saisin ne talteen. Kirjoitan pian, kuinka mieleni kuvat ovat rakentuneet todeksi.

<3 Jenni