Runoja, rohkeutta, rauhaa

 

Näin kiteytin tunnelmani jäädessäni kesälomalle ja opintovapaalle päiväkodista.

Sisäilmasairastumisen jälkeen työskentelin kaksi vuotta metsäkerhon opettajana. Viimeisimmän vuoteni työskentelin eskariopettajana ja suunnittelin eskaritoiminnan ulkona toteutettavaksi. Olin onnekkaassa tilanteessa, kun sain työni puolesta toimia paljon ulkona ja sain tehdä suunnittelutyöni enimmäkseen kotoa käsin.

Maaliskuussa siskoni laittoi viestiä, jossa kannusti minua hakemaan erä- ja luonto-opas koulutukseen. Ja yhtään epäröimättä olinkin jo tekemässä hakemusta. Minut valittiin opiskelijaksi kahteen eri kouluun ja valitsin niistä sen koulun, jossa sisäilmaesteet olivat tutustumiskäynnin perusteella vähäisemmät. Kiitos siis siskolleni siitä, että opiskelen parhaillani alaa, jonka parissa haluan ehdottomasti työskennellä tulevaisuudessa, lapsia tietenkään unohtamatta!

Aloitus on ollut haastava, mutta erittäin mielekäs. Olen onnellinen kaikista uusista ystävistä, joita opiskelu on tuonut jo nyt tullessaan. Muutaman ensimmäisen viikon aikana on ehtinyt tapahtumaan paljon: kolmen päivän aloitusvaellus, puukkojen teroitusta, voiveitsen vuolemista, kanoottipelastautumista, kalliolta laskeutumista sekä eräperinne -tapahtuma, jossa runoilin lapsille ja perheille metsäpalovaarasta.

Sulo-Susi metsässä mustikoita mussuttaa ja iloiten susi-siskoaan katsahtaa.
MUTTA VOI EI MITÄ SIELLÄ TAKANA NÄKIKÄÄN: SAVUA, LIEKKEJÄ, TULIPALO, VÄISTYKÄÄ! 🔥 🌲

NYT JÄÄ KOTI, JUOSTA TÄYTYY.
JUOSTA PAKOON, EI VOI PYSÄHTYY!

SULO JA SISKO SURUISSAAN JA PELOISSAAN JUOKSEVAT.
NYT MUSTIKAT JÄÄ, EI VOI JÄÄDÄ LEPÄÄMÄÄN!

LIEKIT LÄHESTYVÄT, PALO NOPEASTI LEVIÄÄ. MISTÄ LÄHTÖISIN ON LIEKIT NÄÄ, MIKÄ TULIPALON METSÄÄN SYTYTTÄÄ?

Sudet vuorelle juoksevat katsomaan, kun kuutamo nousee ja palaa maa.

Kuuluu avunhuuto metsän eläinten, kaikki eivät pääse pakenee.

Aurinko nousee, valo paljastaa: on poissa metsä, kytee maa.

Puron virtaava vesi palon pysäytti.
Puut paloivat, muuttui hiileksi.

Jälkeen talven, alta mustan maan, yksi vihreä verso jo nostaa katsettaan. 🌿

Jenni 9.8.2019

Vaikka runo loppuukin lohdukkaasti ja toivoa antavasti, ei esimerkiksi nyt ajankohtaiset Siperian ja Amazonin metsäpalot tunnu millään lailla lohdullisilta. Eikä niissä mitään lohdullista olekaan. Amazonin sademetsän palaessa palaa koti miljoonilta eläimiltä ja alkuperäiskansalaisilta, monet viattomat kokevat kärsimyksen ja kuoleman. Metsäpalojen palokaasut leviävät pitkälle aiheuttaen ympäristö- ja terveyshaittoja. Amazonin sademetsän tuhoutuessa tuhoutuu myös meidän kaikkien elämän mahdollistajan, maapallon, keuhkot.

Jo se asia itsessään on käsittämätöntä ja sydäntämurskaavaa, mutta kauheinta koko asiassa on se, että Brasilian presidentti kannustaa tekemään tämän kaiken brutaalin metsän polttamisen tietoisesti ja tahalleen tavoitteenaan saada peltotilaa muun muassa geenimanipuloidulle soijarehulle. Teko on niin ahnea, itsekäs, julma ja lyhytkatseinen, etten voi millään tasolla sitä ymmärtää.

Kuinka ihmisestä tulee paha? En osaa täysin vastata tähän kysymykseen, mutta moni sairastuu ahneuteen, mikä jo itsessään ruokkii pahuutta.

Kuinka pahuus voidaan voittaa? Mielestäni tehokkain vastaus tähän on: pahuus voidaan voittaa jakamalla rakkautta, empatiaa ja tietoa. Siihen pitää voida luottaa. Tehdäänhän se yhdessä?

Rauhaa ja rakkautta <3

 

-Jenni