SUSI-kodin rakentaminen alkoi ja etenee

Olen oppinut uskomaan, että vain taivas on rajana mitä ikinä päätänkään tehdä, siitäkin huolimatta, että monikemikaaliyliherkkyys rajoittaa elämääni. Olen jo tottunut siihen, etten voi kulkea julkisissa, käydä elokuvissa tai teatterissa, baareissa tai shoppailemassa. Nyt yritänkin keskittyä niihin asioihin, joita voin tehdä. Olen kiitollinen niistä asioista, joita elämässäni on nyt. En ikävöi menneitä aikoja, koska edestäpäin löytyy yleensä aina jotain hienompaa. Onhan niitä hienoja asioita jo löytynytkin: olen lähentynyt luonnon kanssa, oppinut terveydestä ja hyvinvoinnista ja saanut mitä hienoimpia elämyksiä. Olen oppinut sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Lisäksi olen oppinut arvostamaan itseäni uudella lailla ja tekemään sellaisia asioita, joista saan hyvän olon.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Rakentamassa pientä omaa kotia ihanan Samin kanssa.

Rakentaminen alkoi 15.6. perjantaina. Edellisten päivien aikana saapui traileri Pohjanmaan lakeuksilta. Kuljetus oli liian iso siihen, että traileri oltaisiin saatu suoraan lerintäalueen rakentamispaikalle, joten se parkkeerattiin toistaiseksi hiekkakentälle leirintäalueen läheisyyteen. Traileri nostettiin kuljetusauton päältä nosturilla ilmaan ja laskettiin maahan. Emilian sanoin traileri oli kuin lentävä Dumbo. Hieno hetki, tässä oli nyt saapunut ensimmäinen konkreettinen asia myrkyttömästä minitalosta. Lähdimme trailerin saapumisen jälkeen Helsinkiin yöpymään ja seuraavana päivänä ajoimme takaisin Alhovuoreen. Perille saavuttuamme sydänkohtaus oli lähellä: 8 metriä pitkä traileri ei enää ollutkaan siinä, mihin se oli edellisenä päivänä jätetty! Voisiko joku olla varastanut sen?! Eihän se vaikeaa olisi, kärry traktorin perään vaan kiinni ja matkaan.. Mutta rakennuspaikalle tultuamme helpotus olikin suuri: traileri seisoi jykevästi keskellä tonttia ja näytti olevan lähes suorassakin. Melkoinen yllätys! Myös neljä korkeaa kasaa hamppukuiviketta seisoi trailerin vieressä, sillä ne oli toimitettu sinne aiemmin samana päivänä. Lara sai hyvän ja pehmeän pedin hamppukasan päältä.

 

Myöhemmin meille selvisi, että lerintäalueen naapuri, avulias mies, oli siirtänyt kärryn valmiiksi pelipaikoille vanhalla avomallisella traktorillaan, jolla hän kuulemma tykkää myös lanata alueen teitä talvisin. Kiitos lanamiehen avuliaisuuden, pääsi rakentamisurakkamme alkamaan oikeassa paikassa heti seuraavana aamuna! Samin isä tuli auttamaan meitä viikonlopuksi ja sunnuntaina myös Samin äiti pääsi paikalle. Sitten vietimmekin jo harjakaisia. En olisi etukäteen edes osannut kuvitella, että kodin kantavat rakenteet olisi pystyssä koko korkeudessaan kolmannen rakentamispäivän päätteeksi. Iso kiitos ahkerille rakentajille Samille ja Pekalle! Minun tärkein tehtävä viikonloppuna oli varmistaa, ettei rakentajilta loppuisi puhti kesken. Sitä varten teimme rakennustelineen päälle pienen kesäkeittiön ja retkikeitintä hyödyntäen valmistin meille ruokaa. Hidastahan se retkikeittimellä oli, mutta masut saatiin täyteen.

 

 

Tämä viikonloppu oli hyvä startti. Seuraavat vaiheet rakennuksessa teimme aika pitkälti Samin kanssa kaksin: tuulensuojalevyjen kiinnitys ja rimojen laittaminen. Ehkä epämiellyttävin, mutta tärkein osio oli päivittäinen talon suojaus pressuilla. Pressuista lähti voimakas haju, sillä ne olivat muovia ja kyllästetty muun muassa homeenestoaineilla. En ensiksi osannut varoa pressujen altistavuutta, joten altisteoireet (nenän limakalvojen kutina, silmien kutina, flunssaoireet, päänsärky, sekava olotila) pääsivät yllättämään. Sittemmin suojauduin hyvällä hengityssuojaimella ja olo pysyikin ihan hyvänä.

Seuraavaan vaiheeseen, ulkopaneeleiden kiinnitykseen, saimme avuksi Samin isän sekä kummisedän. Ensimmäinen seinä saatiinkin paneloitua päivässä ja olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka hienolle siperian lehtikuusi näytti pienen kotimme seinässä. Paneelin ulkonäöstä en ollut oikeastaan ottanut aiemmin selvää, sillä hyvä lahonkestävyys ilman käsittelyaineita oli saanut minut valitsemaan juuri tämän kyseisen ulkopaneelin. Muut seinät teimme suurimmaksi osaksi Samin kanssa kahdestaan, mutta isäni pääsi myös hieman auttamaan iloksemme, kiitos!

Ulkopaneeleiden jälkeen kiinnittelimme ulko-oven ja ikkunoita, joita olin kalastellut hyvään hintaan tori.fi sivustolta. Tässä työvaiheessa Samin isä oli jälleen meitä auttamassa. Kotiimme tuli yhteensä neljä ikkunaa: yksi suuri ikkuna tulevan keittiötason yläpuolelle, yksi vessaan, yksi parvelle ja yksi korkea ikkuna ulko-oven viereen. Eiköhän niistä tule riittävästi valoa pieneen kotiimme.

Sitten aloitimmekin sisäkaton paneloinnin. Tämä työvaihe täytyi tehdä siksi ensin, että hamppueriste pysyisi paikoillaan. Irtonainen hamppu olisi muuten pudota mätkähtänyt maahan.. Joten naulapyssyllä haapapaneelit kattoon kiinni ja sen jälkeen siirryttiinkin katolle. Samin isän avulla saimme valmistettua puiset telineet, jotka mahdollistivat katolle pääsyn. Samin kummisetä pääsi auttamaan meitä uudestaan ja niin sanotut hampputalkoot alkoivat. Hamppueriste täytyi ensin irrotella toisistaan repimällä, sitten se nostettiin suurissa säkeissä katolle ja levitettiin tasaiseksi. Hamppukauppa.fi sivustolta löysimme tiedon, jossa kerrottiin, että paras eristävyys hampusta saadaan, kun sitä laitetaan noin 50 kiloa kuutiota kohden. Aluksi mittailimmekin painoja vaa’an avulla, mutta sen jälkeen luotimme vain omaan aistinvaraiseen tuntumaan hampun määrässä. Hampputalkoot venyivät parin päivän mittaisiksi ja äitinikin pääsi auttamaan sen repimisessä. Hamppu pölisi aikalailla sitä repiessä, joten hyvät hengityssuojaimet tulivat jälleen tarpeeseen.

Sitten työstimme katon viimeistelyä reunojen osalta. Kattopelti saatiin laitettua viikonloppuna, jolloin auttamassa oli jälleen kukas muukaan kuin Samin taitava isä sekä Samin entinen jalkapallovalmentaja. Näin se homma etenee!

Olemme muistaneet myös rentoutua rakentamisen ohessa muun muassa uiden, riippumattoillen, grillaten laavulla sekä nauttien Alhovuoren rauhallisesta luonnosta. Vietimmepä yhden yön myös Alhovuoren huipulla riippumatoissa! Säät ovat suosineet rakentamista kyllä nyt tänä kesänä oikein urakalla, kun heinäkuu oli lähes sateeton. Tänä aamuna tuuli toi mukanaan syksyn viileyden.. sepä ei meitä haittakaan, kun pääsemme tekemään pian sisäseiniä ja lattiaa. Olo on edelleen onnellinen.

 

<3 Jenni

 

4 thoughts on “SUSI-kodin rakentaminen alkoi ja etenee

  1. Hienolta näyttää! Lehtikuusi on varmasti seinään hyvä valinta. Odotan mielenkiinnolla kuvia sisätiloista.

Comments are closed.