SUSI – suunnittele sinun

Koti ja hyvinvointi

 

Olen Jenni Susanna Sirainen. Suunnittelin itselleni myrkyttömän minikodin. Minulla oli siihen hyvä motivaattori, oma hyvinvointi.

Tein nettisivun, johon halusin tuoda jotain omaa, vaikkapa omasta nimestäni. Aloin yhdistelemään alkukirjaimia, ”jesusi” hmm.. En ehkä halunnut olla lausuttuna ”jesus i”, joten ”susi” nimenä kolahti nyt jostain syystä himpun verran enemmän 😉

Halusin dokumentoida elämääni ja myrkyttömän talon rakentamista, koska toivoin siitä olevan apua jollekin tavalla tai toisella.

Niin minä olisin halunnut itsellenikin käyvän. Että olisin voinut tiedostaa asioita jo ennen kuin ne vaikuttivat hyvinvointiini. Olisin ehkä osannut tehdä parempia valintoja ja ymmärtää hyvinvointia ja siihen vaikuttavia asioita, jos niitä olisi joku minulle joskus opettanut. Mutta kohdallani se ei mennyt niin. Minulla ei ollut mitään tietoa siitä, että sisäilman toksiinit ja haitalliset materiaalipäästöt voisivat sairastuttaa eikä mitään tietoa haitallisista kemikaaleista ennen kuin altistuminen näille tekijöille romahdutti hyvinvointini ja sairastutti minut.

Huomasin vointini kohentuvan, kun en altistunut sisäilman toksiineille ja materiaalipäästöille tai haitallisille kemikaaleille, joita opin tunnistamaan myös herkentyneen hajuaistini avulla.

Aina välillä kumminkin altistuu. Kesällä vointini oli taas parempi. Kehoni kesti jopa ystävieni hääjuhlan, jossa hajusteilta ja tuoksuilta oli lähes mahdoton välttyä, koska niitä on opittu juhlissa käyttämään. Niin minäkin käytin ennen, mutta nykyään kehoni ei kestä hajusteiden käyttöä niissä olevien haitallisten ja allergisoivien kemikaalien takia, enkä niitä enää muutenkaan käyttäisi, kun tiedän mitä haittaa ne keholle, soluille ja hormoneille tekevät.

Jo yhden ihmisen hajuste voi tehdä huoneen sisäilmasta minulle haitallisen ja esteellisen niin, että joudun poistumaan huoneesta raittiiseen ulkoilmaan. Näin minulle vasta kävikin koulussa: yhden miehen vahvan tuoksun kemikaalit alkoivat jopa maistumaan suussani. Olen jo oppinut sen, että tällaiselle altisteelle altistuminen yhtään sen kauemmin laukaisisi minulla kovan päänsäryn, huonon olon ja väsymyksen.

Koulun alettua päänsärkyni ovat lisääntyneet merkittävästi. Jo kolmesti, lyhyen ajan sisällä, minulle on tullut jopa niin kova päänsärky, että se saa oksentamaan. Päänsäryt liittyvät lähinnä sisällä vietettyihin koulupäiviin. Viimeksi sairastuin, kun olimme vierailleet Forssan Luontomuseolla muutaman tunnin ajan. Sieltä tultuani kotiin minulle tuli todella kylmä. Peittokasa päälläni ei auttanut mitään, kun kylmää puski jostain sisältä päin kehostani, kuin olisin ollut kylmähorkassa. Sitten iski voimakas päänsärky. Se alkaa miulla yleensä altisteiden jälkeen vasemman silmän takaa ja siitä ohimolta. Niin alkoi nytkin. En kyennyt kuin makaamaan ja toivomaan, että nukahtaisin. Nukahdin ehkä hetkeksi. Oli pakko nousta käymään vessassa, mutta pahoinvointi valtasi heti, kun olin noussut ylös. Juoksin ulos pellon laitaan oksentamaan. Itketti. Oli todella paha olla. Oli todella kipeä olo.

Sain nukuttua vain muutaman tunnin yön aikana, mutta siitä huolimatta minulla oli jo parempi vointi seuraavana aamuna.

Ruokailu on myös oma jännä juttunsa. Olen huomannut, että jos jätän ruokavaliostani matala-asteista tulehdusta ylläpitävät ainekset ja valmisteet sekä hormonihäiriköt pois, kuten esimerkiksi sokerin, kehoni pääsee toipumaan ja vahvistumaan. Olen energinen ja hyvinvoiva, kun kiinnitän huomiota siihen, että ruokavalioni sisältää muun muassa tattaria, kasviksia, marjoja, luomuvoita ja puhdasta vettä.

Ennen kuin ymmärsin olla altistamatta itseäni huonolle sisäilmalle ja ennen ruokavalion merkityksen ymmärtämistä, olin usein väsynyt ja kipeä sekä tarvitsin usein antibiootteja tai kipulääkettä.

Jännä juttu, että muutoksen ja parempien valintojen jälkeen, en ole tarvinnut mitään muita lääkityksiä kuin allergialääkettä pahimpaan siitepöly- ja heinäaikaan. Tulehduksia ei ole ollut. Olen hyvinvoiva silloin, kun en altistu hengitysteitse sisäilman toksiineille tai haitallisille kemikaaleille tai kun en ole syönyt sellaista, joka saa vointini huonoksi.

Ja nyt voin hyvin Tammelassa.

Hyvästelimme Alhovuoren lokakuun 13. päivä. Oli Samin syntymäpäivä, kuulemma jännittävin ikinä. Enkä yhtään epäile, koska itsekin meinasin unohtaa hengittää siinä katsoessani, kun sininen traktori lähti liikkeelle vetäen kotiamme pois siltä tontilta, jossa olimme sen rakentaneet.

@susisuunnittelesinun

Oli haikea, mutta onnellinen olo muutosta.

Alhovuori oli jättänyt jäljen sydämeen tärkeän elämänvaiheen aikana. Rakastin sitä luontoa siellä ja maisemia Alhovuoren huipulta <3

Mutta epävarmuus siitä, pysyisikö lähes hylätyllä leirintäalueella sähköt tulevana talvena, sai meidät etsimään uutta kotipaikkaa. Ja sellainen meille tarjoutuikin kuin tilauksesta uuden ystäväni, Loimunallen, auttamana Tammelasta.

Tämä paikka talolle on ihana.

Tuntui heti siltä, kuin olisi kotiin tullut, kiitos Joni <3