Throwback to winter – paluu talveen

Tätä tunnetta on vaikea kuvailla, mutta se syntyi juuri nyt ja tässä istuessani parven alla roikkuvassa riipputuolissa. Sami laittoi jo viilentyneen ruoan uuteen jääkaappiimme. Ilmassa tuoksuu pinaattikastike, jonka valmistimme vasta rakennetun keittiönpöytätason ääressä.

Tajusin, kuinka kiitollinen saan olla Samille, että olemme nyt tässä, lähes valmiissa kodissamme. Mutta samaan aikaan saan olla kiitollinen myös itselleni siitä, etten pelännyt liikaa tai luovuttanut. Olen kiitollinen siitä, että jaksoin ja jaksan edelleen uskoa siihen, että asiat tulee onnistumaan ja menemään juuri riittävän hyvin. Ja riittävän hyvin asiat ovat menneen talvenkin aikana sujuneet.

Ensimmäiset pakkasyöt syksyusvien jälkeen yllättivät meidät. Olimme jälleen viettämässä yötä ulkona, kun heräsimme aamulla teltan sisältä, joka oli pakkashuurun peitossa. Maa oli valkoisena kuurasta ja jäätynyt auto seisoi rakenteilla olevan kodin edessä. Harmiksemme saimme huomata, että luomumunamme ja banaanit olivat jäätyneet auton sisällä, jonne olimme ne edellisenä päivänä unohtaneet. Karu totuus oli se, että tavallisesti helposti valmistuva kahden munan ja yhden banaanin pannariaamiainen olikin yön pakkasten jälkeen muuttunut jokseenkin jopa mahdottomaksi aamiaiseksi. Nälkäisenä vuolin puukolla banaaninkuoria irti, että saisin syötyä edes jäätyneen banaanin.

Mieleeni piirtyneet kuvat alkoivat herätä henkiin osio kerrallaan. (kerroin niistä täällä) Ensimmäinen osio oli kodin toiseen päätyyn tulevan korokelattian valmistaminen. Korokelattian alle tulee hyvin tilaa muun muassa vesisäiliöille. Runko valmistui nopeasti Samin ja Pekan käsittelyssä, ja lattialankutkin sujahtivat paikoilleen helpommin kuin aiemmin lattiaa tehdessä. Laralle teimme oman paikan korkean ikkunan viereen lattiakorokkeen porrastasanteelle. Paikka saavutti heti suosionsa ja Lara ei juuri muualla enää sisällä ollessaan ole nukkunutkaan. Nappisuoritus siis!  <3

Seuraavaksi katse kääntyikin talon toiseen päähän, jonne Samin isän avulla valmistui parvi futon -patjalle. Ilmaraot puiden välissä pitävät huolen siitä, että luonnonkuituinen patja pääsee hengittämään ja kuivumaan. Kiipesin heiluvilta rakennustikkailta parvelle, koska halusin ihastella ylhäältä ikkunasta näkyvää maisemaa: jäistä järveä ja lumisia puita. Ajattelin, että näihin maisemiin on tulevaisuudessa ihana herätä, vaikka maisemahan toki saattaa tulevaisuudessa vielä vaihtua, kiitos kodin siirrettävyyden. 😉 Ylös kulkeminen helpottui huomattavasti, kun Sami rakensi parvelle johtavat portaat. Olin todella tyytyväinen Samin tekemään työhön, sillä portaista tuli hienot!

Parven jälkeen mittailimme vessan seinien tulevia paikkoja. Oli huomioitava sopiva tila suihkukaapille, kompostoivalle vessalle sekä seinän toiselle puolelle tulevalle tiskipöydälle. Kun tarpeelliset suunnitelmat ja mittaukset oli tehty, aloitimme vessan seinien nikkaroinnin. Kesken seinien teon syntyi idea seinän yläosaan tulevasta ikkunasta, joka mahdollistaisi valon kulkeutumisen vessan ikkunasta muualle. Tämä laitettiin tietenkin toteutukseen! Nautin siitä, että rakentamistahtimme on ollut sopivan hidasta, koska silloin jää tilaa luovuudelle ja uusille suunnitelmille.

Vaikka talvella pakkasasteet nousivatkin korkeaksi, olin iloisesti yllättynyt kuinka hyvin hamppueriste piti lämmön sisällä talossa. Suosittelen sitä muillekin rakentamista suunnitteleville! Kotimaista hamppua pitäisi mielestäni viljellä enemmänkin, sillä peltotilaa Suomessa kyllä riittää eikä viljelemiseen käytetä mitään torjunta-aineita. Se myös parantaa maaperän laatua. Hamppu on lisäksi erittäin monipuolinen tuote ja käsittääkseni viljely ja sadonkorjuu melko vaivatonta.

Asiat etenivät talvella siis hyvin ja otimme kaiken ilon irti lumisista Alhovuoren rinteistä. Hauskin asia talvella oli mäenlasku sekä puuterilumessa hyppiminen. Oli ihanaa, kun talvisen ulkoilupäivän jälkeen pääsi nukkumaan teltan sijasta oman pienen kodin parvelle.

<3 Jenni

 

Ps. Susikoti löytyy nyt myös Instagramista @susisuunnittelesinun